Katselin Furusundista näkyvää merta Ruotsin itärannikolla. Lossi oli juuri kuljettanut lastinsa Köpmanholmista. Merellä näkyi useita purjeveneitä. Elokuun alun päivä oli aurinkoinen, muttei helteinen. Olin hetki sitten sopinut Ofelian myyjän kanssa veneen ostosta ja käynyt läpi maksujärjestelyt. Olin veneenomistaja. Kuten usein vastaavissa tilanteissa ennenkin, tunnelmani ei ollut riehakas tai onnellinen, vaan melankolinen. Yli puolentoista vuoden päivittäinen myytävien veneiden seuranta oli päättynyt. Ostopäätös oli kypsynyt Furusunds värdshusissa syödyn lounaan aikana, ja olin päättänyt heittäytyä. Kepeä veneenostospekulointi oli vaihtunut vakavaksi vastuuksi.
Koska aikaa oli vielä runsaasti ennen paluulentoa Suomeen, päätin ajaa vielä kerran Åsättraan katsomaan venettä. Otin muutamia valokuvia ja palasin hyvissä ajoin lentokentälle. Seuraavan projektin suunnittelu, veneen tuominen Suomeen, oli jo alkanut. Rupesin laatimaan mielessäni listaa tavaroista, joita pitäisi tuoda Suomesta, sillä veneessä ei ollut juuri mitään irtainta, ei edes kunnon ankkuria.
Varsin pian alkoi olla selvää, että matka Ruotsiin pitäisi tehdä laivalla, jotta kaikki tavarat saisi kohtuuhinnalla mukaan. Kävipä mielessä sekin, että olisi vienyt tavarat omalla autolla ja jättänyt sen Ruotsiin, mutta hylkäsin idean nopeasti turhan paljon matkustelua aiheuttavana.
Kotona alkoi ruokasalin lattialle kertyä kaikenlaista tavaraa. Tiedossa olisi Ahvenanmeren ylitys ja matka Porvooseen aivan tuntemattomalla veneellä. Kaikkea mahdollista voisi sattua ja siihen olisi valmistauduttava. Myyjä ilmoitti jättävänsä ruokailuvälineet veneeseen, joten niitä ei tarvinnut ottaa mukaan. Muuten olisi kaikki muistettava sulakkeista purjeenpaikkaamisvälineisiin.
Matkaan tarvittaisiin myös miehistö. Saga-tytär oli lähdössä mukaan, mutta hänellä ei ollut kokemusta isommista purjeveneistä. Ystävämme Paula ilmoittautui matkalle vapaaehtoiseksi, ja koska hänellä oli runsaasti purjehduskokemusta, oli selvää, että kolmistaan pääsisimme helposti Maarianhaminaan. Ainon loma oli alkamassa ja hän lentäisi suoraan Maarianhaminaan miehistön vaihtoon.
Saga tutustuu reitinsuunnitteluun. Tässä suunnitellaan matkaa Kotkaan serkkujen luo – Saga is learning to navigate. Here she is planning a journey to Kotka to meet the cousins.
Paulan kesäloma oli loppumassa runsaan viikon kuluttua, joten se piti ottaa huomioon matkaa suunniteltaessa. Hahmottui ajatus matkustaa Ruotsiin laivalla seuraavan viikon maanantaina, ottaa vene haltuun tiistaina, purjehtia sillä Furusundiin keskiviikkona ja edelleen torstaina Maarianhaminaan. Tällöin jäisi Ahvenanmeren ylityksen varapäiviksi vielä perjantai ja lauantaikin, jos sää osoittautuisi huonoksi. Suursäätila ei kuitenkaan luvannut mitään hälyttävää, joten tätä suunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan. Valmistautumispäiviä olisi vain neljä.
Ofelia II ja muita juttuja 