Vene haltuun

Vene oli maksettu ja sen oli aika siirtyä Ruotsista uuteen kotisatamaan Suomeen. Oli alunperin selvää, että matka Ruotsiin ja veneelle olisi tehtävä laivalla, sillä varusteemme painoivat yhteensä yli 60 kiloa, mikä olisi maksanut sietämättömän paljon lentokoneessa. Jo ilmainen laukkujen raahaaminen bussista laivaterminaaliin oli sietämätöntä.

Ensimmäinen miehistö kokoontuu Katajanokan Viking-terminaalissa. Vasemmalla kokemusta, oikealla voimaa – Paula ja Saga.

Bengtskärin majakka (59° 43.4′ N 22° 30.1′ E)

Ulkona oli upea auringonlasku ja kuutamo, mitä menimme ihailemaan ruokailun jälkeen. Tässä arvioidaan, millaisia kuvia kännyköihin saatiin.

Saavuttuamme seuraavana aamuna Tukholman satamaan syöksyimme laivasta taksiin – sellaiseen, mikä lopulta suostui meidät ottamaan – taksista tunnelbanaan ja tunnelbanasta Ljusterön bussiin, mihin ehdimme kohtuullisen hyvin. Ljusterö on Tukholman saaristossa oleva suuri saari laivaväylän eteläpuolella. Bussiin ehtiminen oli tärkeää, sillä niitä kulki harvakseen. Lopulta olimme iltapäivällä Åsättrassa ja löysimme lukitsemattoman veneen odottamassa meitä.

Saga on juuri laskeutunut veneen sisälle. Mitä lie hänen mielessään?

Vain 15 minuuttia myöhemmin Saga löysi itselleen paikan salongista spinaakkerin vierestä. Tästä eteenpäin paikka olisi hänen.

Veneen uuden omistajan vielä fiilistellessä euforisena, tarttui Paula tyynesti hommiin ja ryhtyi valmistautumaan tulevaan purjehdukseen

Tiesin jo edellisen matkan perusteella, että Ljusterön lossin ja Åsättran välissä olisi asiallisen näköinen ostoskeskus, mistä saisimme tarvittavat ruuat ja juomat. Ostimme ruotsinlaivalta muutaman roséviinipullon ja laatikollisen punaviiniä, mutta muuten matkustimme ilman elintarvikkeita. Oletin, että ostoskeskuksessa olisi ollut taksi, mutta olin väärässä, joten 4 km yhdensuuntainen kävelymatka kauppaan kestäisi tarpeettoman kauan.

Paula löysi kuitenkin jollain ihmeellisellä tavalla miehen, joka oli halukas kuljettamaan meidät autollaan kauppaan ja takaisin. Sillä aikaa kun tein ostoksia, kävivät Paula ja Saga tilaamassa meille pizzat illalliseksi läheisestä pizzeriasta. Keräsin pikaisesti kaupasta kaikenlaista tarpeelliseksi arvioimaani ja palasimme sitten takaisin venerantaan.

Yritimme tarjota ystävälliselle autonkuljettajallemme roséviinipulloa, mutta hän kieltäytyi. Ostoksistamme kieri kuitenkin, ikäänkuin vahingossa pari oluttölkillistä auton takaluukkuun kiitokseksi. Söimme pizzat halukkaasti, sillä lounaaksi olimme saaneet vain kahvia ja pullaa rannassa olevasta pienestä kahvilasta. Mitään ruokaisampaa ei ollut tarjolla.

Roomasta noin vuonna 1990 ostettu vesipannu, mikä oli ollut vuosia käyttämättömänä, sillä se ei toiminut induktiohellalla, löysi itselleen vihdoin uuden viran veneessä.

Päivän päätteeksi käänsimme veneen keulan kohti merta ja tuulta. Olimme valmiit purjehtimaan seuraavana aamuna.