Huoltopäivät Maarianhaminassa

Aino sanoo, että hänellä on päivässä kaksi kohokohtaa: aamiainen ja nukkumaanmeno. Lisäksi häntä kiinnostaa ruokakulttuuri. Niinpä yksi keskeisiä parametrejä veneen valinnassa oli hyvä ja toimivan tuntuinen pentteri. Nyt se joutui ensi kertaa koetukselle ja tulos oli myönteinen. Muutenkin sisätilojen viihtyisyys oli tärkeä asia veneen valintaprosessissa. Tätä seikkaa ei usea veneen myyjä tunnu tajuavan. Näin vanhaa venettä ei yleensä osteta kilpailukäyttöön.

Viipyilevän rauhallisen aamiaisen jälkeen – sen, mikä erottaa arjen ja vapaa-ajan – naiset suunnistivat kaupungille ja minä ryhdyin etsimään moottorinkorjaajaa. Muutaman soiton jälkeen sain ystävällisen vihjeen, että Brinc Tec voisi auttaa minua moottoriongelman selvittämisessä. Totta. Runsaan puolen tunnin kuluttua soitostani havaitsin jonkun pyrkivän veneeseen, ja ilokseni työkalujen kera.

Moottori, Solé Mini 29, on venemoottoriksi varsin helposti käsillä. Kuvassa näkyvän puukehikon voi nostaa pois, jolloin huoltotoimet helpottuvat eikä juuri mitään tarvitse tehdä käsikopelolla. Harmittaa, että moottorit maalataan vasta kokoamisen jälkeen, jolloin maali lohkeilee rumasti joustavista kumiosista.

Seurasin tarkkaavaisesti mekaanikon puuhia, eikä hän minulta niitä salannutkaan, vaan selitti auliisti laulavalla murteellaan tekemisiään. Venediesel oli minulle vielä outo laite, joten jokainen vihje oli tärkeä. Polttoainesuodatin oli hyvin löysällä, mitään muuta vikaa ei löytynyt, mutta olin saanut arvokkaita tietoja ja neuvoja. Lisäksi moottorissa oli nyt uusi polttainesuodatin ja yksi varallakin. Mekaanikko vei minut verstaalleen, jotta pystyisin maksamaan tehdyn työn. Verstaan toisella puolella oli liike, missä myytiin myös venetarvikkeita. Ostin kiinnitysköyden ja joitakin pikkuosia ja kävelin takaisin veneelle.

Mitäpä olisi tyytyväisen turistin elämä ilman Ahvenanmaan pannukakkua?

Palattuani veneelle olivat naiset jo paikalla ostoksineen. Olimme saaneet uusia keittiötarvikkeita, tyynyt nukkumista varten ja kaikkea muutakin elämää helpottavaa. Kaapeissa oli ruokaa ja tuoreet yrtit odottivat kuin risteilyturistit majoitustilojaan. Kummitäti Paula lahjoitti Ofelialle tummansiniset kapokkityynyt, joita kokeiltiin heti istumalaatikossa: olikin jo iltapäivärosén aika.

Elämä hymyilee välillä pehmeästi.

Ruokaa laittaessa loppui kaasu. Pullo oli ruotsalainen ja tietenkin sen paineenalennusventtiili on erilainen kuin Suomessa. Maarianhaminassa vierailee kuitenkin niin paljon ruotsalaisia veneitä, että sopivia vaihtopulloja oli onneksi varastossa. Kaasuhuolto tulevaisuudessa siirtyi selvitettävien asioiden listalle.

Illalla oli Paulan aika matkustaa Helsinkiin ja takaisin työelämään. Saatoimme hänet laivaan ja palasimme haikeina takaisin veneelle. Alunperin oli tarkoitus jatkaa matkaa heti aamulla, mutta säätiedotus lupasi rajua ukkosmyrskyä, mikä oli tappanut useita ihmisiä Puolassa. Nyt se oli lähestymässä Suomea. Niinpä oli syytä jäädä Maarianhaminaan vielä vuorokaudeksi.

Venenuorisoa päätös kuumensi vähintään maltillisesti, sillä seuraavana perjantaina olisi serkun valatilaisuus Dragsvikissä ja sinne olisi aivan pakko päästä. Yritin ilmeisen turhaan selittää, että myrsky olisi paljon miellyttävämpi kokea pursiseuran ravintolassa kuin merellä.

( https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005324584.html ) Kiira kiersi lopulta Ahvenanmaan, mutta silti koin, että olimme tehneet oikein jäädessämme odottamaan vuorokaudeksi. Tietty kiireettömyys yhdistääkin ahvenanmaalaisia ja Lapin ihmisiä. Luonnossa liikkuvan aikataulu joustaa. Muuten voi käydä huonosti.