Ofelian ostohetkellä oli isopurje ilman puomipeitettä. Syy selvisi, kun sen löysi. Peitteen kangas oli jo repeillyt vanhuuttaan. Lisäksi se oli muodoltaan huono. Sen ympärysmitta kapeni liian nopeasti mastosta puomin suuntaan eikä sitä saanut kiinnitettyä. Liekö edes ollut siihen veneeseen tarkoitettu. Päätin tehdä uuden heti kesäloman päätyttyä ja saatuani tarvikkeet hankittua.
Tein jonkinlaisen desk studyn sopivan kankaan ominaisuuksista, mutta tulokset jäivät hieman ristiriitaisiksi. Lienee selvää, että UV-suojaus on keskeinen. Kosteuden läpäisy on epäselvempi. Mikäli kangas läpäisee kosteutta, se auttaa purjetta kuivumaan. Toisaalta vettä läpäisevä kangas myös kastaa purjeen joka kerta kun sataa. Ofelian purjeet ovat perinteistä, paksua dacronia, mikä ei erityisemmin ime vettä ja kuivuu siten nopeasti. Puomipeite suojaa myös lialta, pölyltä ja mitä lie taivaalta sille tippuukaan. Lintujen jätöksiä lukuunottamatta lika ei ollut minulle keskeinen elementti. Mikä tahansa kangas toimisi siinä tarkoituksessa.
Niinpä kävelin puomipeitteen raadon kanssa paikalliseen Eurokankaaseen ja selitin tarpeeni. Kaksi kangasta vaikutti sopivalta: ohut ja paksu Sunbrella. Molempien väitetään läpäisevän kosteutta (kankaasta on ainakin nykyisin myös purjeiden suojaksi tarkoitettu versio, nimeltään Surlast). Valitsin kaupan paksumman version. Sitten tuli pieni ongelma…
Alkuperäinen suunnitelma oli leikata kaksi palaa kankaasta suurinpiirtein yllä olevan hahmotelman mukaan. Kangas ei ollut kuitenkaan pinnoiltaan symmetristä, kuten tavallinen lakanakangas, vaan toisen puolen pinta oli erilainen. Kahden eripintaisen kappaleen yhdistäminen näyttäisikin jo oudolta.
Ongelma ratkeaisi heti, jos ostaisi kaksi täyttä mittaa kangasta, mutta se olisi paljon ja kallista. Pian vanha puomipressu levittyi kaupan lattialle ja myyjät sen ympärille avuksi pohtimaan. Erinomaista palvelua! Ratkaisuksi tuli lopulta molempien peitteen puolikkaiden tekeminen kahdesta palasta. Sain Eurokankaasta myös sateessa turpoavaa, vahvaa lankaa. Vetoketjun tilasin Tampereen Vaahtomuovi Oy:n verkkokaupasta. Se tulikin nopeasti suoraan postilaatikkoon.
Ennen leikkausta piti tietenkin tehdä uudet kaavat. Kävin veneellä pukemassa vanhan peitteen puomin päälle ja mittasin kohdat, missä se oli liian pieni. Muistiinpanovälineeksi sopi parhaiten vanha peite itse. Kuvassa näkyy myös kankaan repeämä. Tein uudesta puomipeitteestä piirustuksen, mihin merkitsin peitteen korkeuden muutoksen mastosta puomin päätä kohden.
Kahden peitepalan liittämiseen olisi kaksi päävaihtoehtoa: pysty- tai vaakasauma palojen välille. Valitsin pystysauman, sillä silloin peitteen korkea osa olisi yhtä kangasta ja vetoketjun kiinnittäminen ehkä vaivattomampaa. Lisäksi ylhäältä tuleva sade kastelisi saumakohtaa vain kapealta alalta. Kangas oli 152 cm leveä, joten saumakohta tulisi sille kohdalle, missä kankaan leveyden puolikas juuri ja juuri riittäisi peitteen korkeudeksi sauman- ja helman kääntövarat huomioiden.
Pystysauma suunnitteluvaiheessa. Puomipeitteen muoto alkaa hahmottua. Käytin ihan tavallista lyijykynää merkintöjen tekoon. Se lähtee yleensä pesussa pikku hiljaa pois, mutta tätä ei ollut tarkoitus aivan heti pestä. Toisaalta kaikki merkinnät jäivät näkymättömiin. On myös olemassa tusseja, joiden väri häviää itsestään. Kaoliiniliidun jälki ei tässä kankaassa näkynyt.
Kuten ompelussa yleensä, kannattaa aluksi työskennellä mahdollisimman pienten kappaleiden kanssa ennen niiden liittämistä toisiinsa. Niinpä päätin ensimmäiseksi ommella vetoketjun mastoa vasten tuleviin paloihin. Ompelin ensin vetoketjun nurinpäin kankaan oikealle puolelle, minkä jälkeen käänsin vetoketjun nurjalle puolelle ja ompelin toisen sauman.
Valmiiksi ommeltu vetoketjun puolikas. Kankaan alahelma piti taittaa jo valmiiksi, vaikka ompelisin sen vasta myöhemmin, kun korkea ja matala pala olisivat yhdistettyinä.
Kun olin ommellut korkeat ja matalat peitepalat yhteen, oli aika liittää isot kappaleet toisiinsa. Koska kangas oli painavaa ja kappaleet isoja, kangas oli hyvin hanakka luistamaan paininjalan alta. Siksi oli tärkeä jättää neula aina ala-asentoon, kun keskeytti ompelun.
Ompelin pysty- ja harjasauman ensin oikeat puolet vastakkain, käänsin sitten saumanvarat toiselle puolelle ja ompelin kaikki yhteen. Valmis pystysauma näkyy ylempänä valokuvassa ompelukoneen vasemmalla puolella.
Puomipeitteen harjan jyrkimmän kaaren kohdalla saumavaroja oli harkottava, jotta ne pystyi ompelemaan peitteeseen kiinni.
Hankalimmassa vaiheessa koko noin nelimetrinen peite pusertui ompelukoneeseen. Kiire ei auta, kärsivällisyys kyllä!
Vanhan puomipeitteen helmassa oli ilmeisen lujasti kiinni pysyvät nepparit, mutta toisaalta olin ihastunut Paulan veneen puomipeitteen kuminauhakiinnitykseen, mikä olisi kannella heiluessa huomattavasti vaivattomampi, etenkin kylmästä kohmeisin sormin. Tarvitsin siis kumiköyttä ja jonkinlaiset, kankaaseen kiinnitettävät koukut. Niitä löytyi ilokseni Hartik Oy:stä.
Kokeilin, pystyisikö ompelukoneeni ompelemaan muovisen koukun kiinnitysosan läpi. Helposti, mutta sitten huomasin, että koukkuosa vaikeuttaa ompelua yhdeltä sivulta, joten päätin ommella kiinnikkeet käsin. Neulan työntäminen muovin läpi vaikutti kuitenkin niin hankalalta, että päätin porata valmiiksi reiät ommelta varten. Mitään ei saa ilmaiseksi…
Tein kutakin kiinnikettä varten paperisen leikkaa-liimaa -sabloonan, minkä kiinnitin tavallisella puikkoliimalla. Liimaus kesti sopivasti sen aikaa, että pystyin painamaan naskalilla pienet jäljet reikien porausta varten. Poraus oli helppoa mutta puuduttavaa puuhaa. Olisi pitänyt tehdä pariton määrä reikiä, jotta ompeleminen olisi ollut helpompaa.
Taitoin ja ompelin helmat, löin läpivientirenkaat toiseen helmaan ja ompelin koukut toiseen. Ompelin lopuksi peitteen molempiin päihin kujat, joiden sisään kiinnitin ohutta köyttä päiden sitomista varten. Puomipeite oli valmis.
Epilogi
Olisi pitänyt tajuta varmistaa, että läpivientirenkaat olivat ihan oikeasti messinkiä, eivätkä messinkipinnoitettuja. Peite toimi seuraavana kesänä muuten oikein hyvin. Täytyy vain vaihtaa nämä lelurenkaat kunnollisiin ennen seuraavan sesongin alkua.
Ofelia II ja muita juttuja 
Mun puomipeitteestä alkoivat nuo kiinniommeltavat koukut katkeilemaan n 5 vuoden ikäisinä. Nyt on kaikki poikki ja korjausoperaatio ajankohtainen. Löysin Biltemasta sopivia koukkuja (tuote 25-426) jotka voi kiinnittää joko kankaaseen kiinniommeltuun naruun tai sitten narulla läpivientirenkaaseen.
Mutta kiitos blogista, hyviä juttuja!
LikeLike
Heippa. Kiitos kommentistasi. Uskon hyvin, että nuo koukut napsahtelevat jonkun vuoden kuluttua poikki. Ne vaikuttavat olevan polyeteeniä, mikä murenee auringossa melko pian. Yritin löytää metallisia jostain, mutten tuon projektin puitteissa sellaisia löytänyt.
LikeLike
Kiinnostava ja itsellekin ajankohtainen asia, kiitos jutusta! Lopputuote näyttää onnistuneelta. Pari kysymystä: 1) Oliko kyseisen kankaan ompeleminen ompelukoneella kuinka haastavaa? (oletan että kuvassa näkyvä kone on melko normaalikaliiperinen?) 2) Laitoitko siis puomin alle tulevan kiinnistyksen (koukut ja kumilenkit) kaikki samalla puolelle (eli koukut toiselle, lenkit toiselle)? Voisiko ajatella että ne laittaisi vuorotelle, jolloin kiristäisi “ristiin? 3) Tuliko maston ympärille tulevaan yläreunaan jokin “resori” tai kiristysnyöri/vastaava? 4) Paljonko tuli hintaa kankaalle ja kuinka pitkä on puomi?
Yst. terv. Cappe
LikeLike
Hei, Cappe
Kiitos palautteesta!
1) Kankaan ompelemisen haastavinta oli estää raskaan kankaan valuminen ja siirtyminen ompelukoneen paininjalan alta, etenkin silloin, kun ommeltavat kappaleet alkoivat olla isokokoisia. Sitä pystyy estämään pitämällä kangasta mahdollisimman samassa tasossa ja isolla pöydällä, ommellessa vasemmalla kädellä vetoa poistamassa ja varmistamalla, että joka kerta pysähdyttäessä neula on painuneena kankaan läpi. Purjemaakareillahan on usein valtavan kokoinen pöytä työtä helpottamassa. Ompelukoneeni on ihan kotikone, joskin melko robusti, mekaaninen Bernina 1008, ja siksi artisaanien ja ehkä koulujen suosima. En usko, että hyvälaatuisella kotikoneella ja sopivan paksuisella neulalla on ongelmaa.
2) Koukut tulivat yhdelle puolelle, kumiköysi toiselle. Kai koukut voisi laittaa ristiin, mutta silloin jokaisen kumilenkin tulisi olla itsenäisiä tai tarvitsee kaksi köyttä. Nyt minulla on yksinkertaisesti kumiköysi pujotettuna lenkkien läpi. Koen itse helpommaksi, että kannella aallokossa ja puominkin heiluessa voi vain napsia sokkona köysi koukkuun (voi sen toki tehdä vasta rannassa/ankkurissakin) sen enempiä miettimättä. On mahdollista ja ehkä edullistakin tehdä köyttä varten reikiä niin, että reikien väli ei ole tasainen, vaan välillä on pienempi etäisyys. o____o_o____o_o____o Voi tulla napakampi?
3) Masto-osan yläreuna on ratkaisultaan kuin hupparin tai anorakin huppu. Kiristän yläreunan yksinkertaisesti ohuella köydellä ja laitan sen rusettiin. Ohuen köyden olen tikannut muutamalla tikillä kiinni peitteen keskisauman kohdalta, ettei sitä voi vahingossa kiskoa pois. Ohuen köyden tilalla voi olla joku nauha ja solki Nokian saappaiden malliin, tai miksei tanakka tarranauhakin. Vastaavanlainen nyöri on myös puomin päässä. Koin sen ratkaisun vain yksinkertaisimmaksi ja helpoimmin myöhemmin korjattavaksi.
4) Kankaalle tuli hintaa muistaakseni noin 150 €. Puomi on noin nelimetrinen? Suunnittelin peitteen pituudeksi aluksi 3,5 m mutta tein siitä lopulta hieman pidemmän, jolloin peite ylettyy skuutin kiinnityspisteen peräpuolelle. Silloin peite on helpompi sitoa paikalleen.
LikeLike
Kiitos vastauksista, tack tack!
Oman nykyisen puomipeitteen heikoimmat kohdat on helppo tunnistaa nyt kun se on hajoamispisteessä: Vetoketjun saumat itse kankaaseen, mastossa olevien vinssien jne muodostamat ulokkeet (vanha vene ja “klassinen” ratkaisu, eli kaikki vinssit; isofalli, fokkafalli, spinnufalli, spinnupuomin kello, kaikki mastossa). Niihin kohtiin laittaisin jotain sopivaa pehmustetta/vahvikkeita.
Tuo pressun puomin-pään ratkaisu on nykyisellään sellainen että sivut ovat suorat, ja nyörillä saa sen (peitteen pään) kiinnitettyä puomiin (ympäri sitomalla). Mutta sekin kohta on herkkä kulumaan, koska se lepattaa tuulessa… Siihen ehkä “huppu” puomin pään ympäri? Dirkkiä ja skuuttia varten tosin tehtävä joku ratkaisu? Ehkä niin että “hupun” saisi vahvoilla tarrakiinnikkeillä puomin pään ympäri… Näitä on mukava suunnitella 🙂 Pitää vaan vahvistaa että oma (ts. vaimon) ompelukone selvää näistä vahvoista tekstiileistä.
LikeLike
Saumat on – tai tässä tapauksessa ehkä olisi – helppo korjata, mutta kannattaa varmistaa, että lanka on säänkestävää. Kuvittelisin itse tekeväni masto-osasta sellaisen muodon, mikä ottaa huomioon maston muhkurat ja laittaisin vielä sisäpuolelle tuplakankaan, minkä voisi helposti vaihtaa, kun se on mekaanisesti kulunut loppuun.
Puomipäähän voi ehkä halutessaan tehdä eräänlaisen kielekkeen, mikä kiertyy puomin pään ympäri ja tarttuu peitteeseen leveällä tarralla puomin toisella puolella. Tällöin dirkki etc. jäisivät elegantisti syntyvään aukkoon. Suunnittelu ja spekulointi on mukavaa puuhaa erityisesti sesongin ulkopuolella. Jos ei ole varma ompelukoneen kapasiteetista, kannattaa pyytää tai tarvittaessa ostaa minimimäärä kangasta, mihin kokeilla omaa ompelukonettaan.
LikeLike