Heräsimme itsellemme epätyypillisen aikaisin eli klo 6.30. Aamutoimiamme emme halua lomalla kiirehtiä kuin äärimmäisen pakon edessä ja semmoista ei nyt lopulta ollut. Haluttiin kuitenkin lähteä aikaisin, sillä edessä olisi noin 50 merimailin purjehdus.
Irrottauduimme laiturista lokikirjan mukaan (jo) klo 08.29 ja nostimme purjeet päästyämme syvemmille vesille Huvudskärin koillispuolella. Tuuli kävi mukavasti lounaasta, noin 5 m/s. Myöhemmin päivällä se kohosi 7-8 m/s ja kääntyi lopulta koilliseen. Niinpä pääsimme purjehtimaan kivassa tuulessa yhdellä halssilla suurimman osan päivää.
Aino sai mukavasti purjehdustuntumaa hyvässä säässä. Aamu oli tosin jonkinverran vilpoinen. Vene käyttäytyy varsin kauniisti eikä ohjaaminen ole raskasta. Minä taas olin onnellinen, kun ei tarvinnut ohjata, jolloin pystyin tutustumaan edelleen outoon veneeseen rauhassa.
Täkkärillä on helppo päivä, kun seuraava venda on joskus kuuden tunnin kuluttua. Ei näytä odottelu enempiä vaivaavan…
Merimaisema rauhoittaa mieltä, etenkin kun siitä saa nauttia rauhassa purjeilla liikkuvan veneen ja meren äänien säestyksellä ja ilman hätäistä navigointitarvetta. Muudan loisto.
Ofeliassa on ylisuuri genoa, mikä on ihan kiva sivutuulessa, mutta hieman rasittava luoviessa, etenkin tottumattomalle miehistölle, jolla ei ole ajoitus vielä kohdallaan. Niinpä luoviminen tuntuu loputtomalta kahvimyllyn pyöritykseltä.
Olen miettinyt ihan ääneenkin, myös purjemaakarin kuullen, josko pitäisi hankkia pienempi purje. Rullapurjeessa on paljon kivoja ominaisuuksia, mutta erikokoisten keulapurjeiden vaihto tilanteen mukaan ei toimi. Koska veneessä on keskeisempiäkin investointikohteita, pienempi genoa pysynee ostoslistalla toistaiseksi hieman alemmalla rivillä.
Gustavsvärn Hangon edustalla. Hangon läntisen selän jouduimme jo kutakuinkin luovimaan. Ennen Klippingenin kapeaa kohtaa Hangon länsipuolella totesin purjehdusosuuden päättyneeksi ja ajettiin koneella Itäsatamaan. Olimme perillä klo 17.45
Koulujen alkaminen ja lomakauden päättyminen näkyi jo satamassa: veneen olisi voinut kiinnittää laituriin ihan miten vain olisi halunnut. Tyydyttiin perinteiseen, pohjoismaiseen tyyliin. Syötiin jossain rantaravintolassa tummalihaista haahkaa, mikä osoittautui herkulliseksi kokemukseksi. Voin hyvin ymmärtää saaristolaisten riemun, kun kalan sijaan saakin välillä jotain muuta. Kunhan metsästys on vastuullista.
Ofelia II ja muita juttuja 