Edessä oli taas noin 50 NM matka, joten lähdimme aikaisin liikkeelle. Koska meidän olisi oltava perillä Porvoossa iltaan mennessä, kävi selväksi, että konetta käytettäisiin tarvittaessa estottomasti, etenkin kun päivästä tulisi tyyni tai mahdollinen tuuli olisi vastaista.
Kävimme tankkaamassa Porkkalan sataman huoltoasemalla ennen suuntaamista tyynelle merelle. Porkkalan huoltoaseman automaatti on rannassa, melko kaukana laiturilta, joten automaattiasiat hoidettuaan on syytä kipittää laiturille viipyilemättä, ettei tarvitse aloittaa maksuprosessia uudestaan.
Porkkalasta pääsee pienen pujottelun jälkeen Helsinkiin vievälle väylälle avomeren reunamille. Tyynenä aamuna näky on mieltä rauhoittava.
Emme olleet ainoita mastonkuljettajia. Myös vastaantulevien purjeveneiden purjeet pysyivät paketeissaan. Koska tuuli olisi ollut joka tapauksessa vastainen, oli vain hyvä, että oli tyyntä, sillä se säästi polttoainetta matkavauhdin kärsimättä. Koko päivä koneajossa on puuduttavan tylsä. Sipoon selällä päästiin onneksi purjehtimaankin.
Sagan vuoro ruorissa Helsingin edustalla. Maailmanlopun kokeneen, vanhan karttaplotterin tilalla roikkuu pieni retki-GPS, minkä kartoista löytyy talletettuina hyviä sienipaikkoja. Tällä kertaa se toimi vain paikallistamisapuna. Kyseinen retkinavigaattori toimi aikanaan varsin hyvänä apuna Kroatian saaristossa muutamia vuosia aikaisemmin, vaikka siihen oli ladattuna vain koko Euroopan laajuinen yleiskartta.
Melkein perillä, rantautumisvalmistelu meneillään. Porvoon jokisatamasta on pitkä matka merelle, mutta lyhyt maamatka veneelle. Siitä on paljon etua etenkin silloin, kun vene vaatii kunnostusta tai paranneltavaa. Veneellä voi käydä helposti kävellenkin. Sama koskee kuvan oikean laidan suunnalla olevaa talvisäilytyspaikkaa, minne on helppo kävellä talvella tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.
Epilogi
Saavuimme pitkien päivämatkojen ansiosta perille torstai-iltana, jotta Saga pääsisi serkkunsa valatilaisuuteen perjantaiaamuna klo 9. Koska Saga oli suoriutunut purjehdusmatkasta hyvin ja myönteisellä asenteella, lupauduin kiitokseksi viemään hänet Tammisaareen, minne ei olisi millään julkisella välineellä edes päässyt tuohon aikaan.
Lähdimme liikkeelle aamuseitsemältä ja pääsimme juuri ja juuri yhdeksäksi Dragsvikiin. Hämmentynyt vartiomies kertoi, että valatilaisuus olisikin vasta seuraavana päivänä, lauantaina! Rangaistukseksi väärästä päivämäärätiedosta vein Sagan katsomaan paluumatkalla kaikenlaisia länsiuusmaalaisia nähtävyyksiä: Raaseporin linna ja kotiseutumuseo, Lohjan kirkko, Sammatin Paikkarin torppa ja lopuksi uiva venenäyttely Lauttasaareessa. Mukava päivä – ja seuraavana aamuna uudestaan, mutta sillä kertaa vain militääriversiona…
Ofelia II ja muita juttuja 