Marin enclavé

Boot 2018, Düsseldorf

Boot 2018 väittää olevansa maailman suurin venenäyttely. Suuri se on joka tapauksessa. Düsseldorfin messukeskus oli kutakuinkin täynnä. Retkemme päätarkoitus ei ollut kuitenkaan nähdä veneitä, vaan erilaisia veneilyyn liittyviiä tarvikkeita. Mielessä olikin laatimani Ofelian parannussuunnitelma. Niinpä tyydyimme kulkemaan valtavien moottoriveneosastojen läpi ja vilkaisimme vain muutaman purjeveneen sisätiloihin.

IMG_20180125_153419 Kurkistus keittiöön

Kaunista puutyötä Hallberg-Rassyssä

Katamaraani solunjakautumisvaiheessa?

Ruotsalainen peräpäristin (Najad)

Rehellisesti sanottuna uudet, noin 40+ jalkaa pitkät veneet menettävät jollain lailla charmiaan. Tämä on luonnolliseti puhtaasti makuasia, joten kaikki muutkin näkemykset ovat täysin perusteltuja. Täytyy korostaa, että blogin kirjoittaja on oppinut purjehtimaan hai- tai kansanveneessä, missä löi päänsä jo lähes kontallaan, ja missä ainoat sähkölaitteet olivat ison, pyöreän pariston voimalla toimivat ajovalot, joita ei yleensä edes tarvittu, sillä tuuli laski ennen aurinkoa. Vanha Seagull – jos sellainen oli – piti niin paljon meteliä, että sen käynti kuului Insinööri Pettersonilta Rajakarille asti, joten sitä ei hevin kehdannut käyttää.

Mistä moinen tunne? Kyse ei ole tilasta sinänsä. Toki leveä salonki antaa moottorivenemäisen tunnelman, mutta osasyy on myös kirkkaassa valaistuksessa ja vaaleissa materiaaleissa. Ihan kuin modernissa kerrostaloasunnossa. Lisäksi tuntuu, että kun sisätilaa alkaa tulla enemmän, suunnittelija ikäänkuin veltostuu, ja älykäs tilankäyttö vähenee.

Nykyaikaisen veneen sähköasennukset ovat vaikuttavia. Ne näyttävät tietenkin siisteiltä, kun avaa sähköpaneelin, mutta jollain lailla hirvittää se, a) kuinka paljon sähköä tarvitaan, b) kuinka monta hajoavaa osaa veneessä on. Mukavuudella on hintansa, eikä pelkästään euroilla mitattava.

Leveäperäisten veneiden takahytit ovat tilavia, mutta samalla tulee usein tarve kahteen ruoriin, mikä kaksinkertaistaa esimerkiksi vene-elektroniikan kalleimmat osat. On myös pelottavaa istua leveäperäisen venee sitloodassa, kun laita nousee korkealle ja putoaminen tekisi oikeasti kipeää. Kahdella peräsimellä varustettu vene ei karkaa niin helposti käsistä kuin yhdellä varustettu, mutta alakuvan Bavariassakin oli vain yksi peräsin. Tuulenpuuska voi yllättää…

Moderni, leveäperäinen 34-jalkainen (Bavaria)

Ofelian ruori talvisessa asussaan. Veneen pituus on sama kuin ylemmän kuvan Bavariassa

Parhaillaan käynnissä oleva Volvo Ocean Race osoittaa, että leveäperäiset veneet osaavat myös kulkea (järkyttävän) hyvää vauhtia, joten isommat sisätilat eivät tuo kulkua haittaavia vaikutuksia. Täten lienee selvää, että niiden käyttö tulee jatkumaan. Pohjoismaissakin siirrytään enenevässä määrin perätilaiseen lähestymiseen venesatamissa.

Neljä 400 hv perämoottoria rinnan. Luulisi riittävän.

Miksi?

Päätavoite, venetarvikkeisiin tutustuminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Valtaosa tarvikepuolen näytteilleasettajista tuntui olevan erilaisia, pääosin saksalaisia venetarvikeliikkeitä, ei niinkään itse valmistajien edustajia. Valmistajien edustajiakin oli, mutta kahden hengen seurueemme ei vaikuttanut olevan yhtä kiinnostava kuin messuedustajan edessä oleva sipsikulho tai olutlasillinen. Kävimme esimerkiksi kahdesti Dometicin vessatuotepuolella, sillä aihe on Ofelian kannalta keskeinen, mutta emme saaneet ketään kertomaan meille esillä olevista tuotteista.

Vene-esittelijät olivat sen sijaan huomattavasti aktiivisempia. Meitä kohdeltiin hyvin erityisesti Hallberg-Rassyllä. Samoin meillä oli mukava hetki virolaisten matkailustandilla. Virolaiset olivatkin huomattavasti suomalaisia näyttävämmin esillä, ja maan lippu näkyi ainakin kolmessa paikassa. Saare-veneitä oli tuotu paikalle useitakin. Lisäksi moottorivenepuolella oli pari kulmikasta venettä, joiden ympärillä pyöri kiinnostunutta väkeä. En kuitenkaan ottanut selvää, mistä venemallista oli kyse.

Messuilla oli noin Helsingin venemessujen kokoinen, kirjava ja meluisa rantaelämähalli. Sen keskeltä löytyi surffausallas ja innokkaita surffailijoita.

IMG_20180125_174220 Hupsistakeikkaa!

Vaikka retkemme anti jäi selvästi oletettua vähäisemmäksi, kävi ilmi, että näyttely oli niin iso, että jos haluaa ostaa uuden, kalliin veneen, kannattaa ehdottomasti sijoittaa yhteen lentomatkaan ja hotelliyöhön ja käydä tutustumassa itseään kiinnostaviin veneisiin, etenkin jos purjevene kiinnostaa.

Parannussuunnitelma ensi kautta varten

Ofelia vaikuttaa kohtuullisen hyväkuntoiselta paremman tutustumisen jälkeenkin, mutta normaalien ylläpitotoimien lisäksi sitä täytyy parantaa. Turvallisuusohjenuorana toimii veneen katsastusluokka 2. Yritän koota listaa kohennuskohteista:

Käsikäyttöinen pilssipumppu.
S-driven tiivistekumi pitää vaihtaa. Nykyinen näyttää aivan hyväkuntoiselta, mutta kipparin yöuni saattaisi hieman syventyä, kun tiedossa on tiivisteen tarkka ikä.
Istumalaatikon tyhjennysputket ja mahdollisesti myös venttiilit on uusittava.
Septijärjestelmä on saatava lainmukaiseen kuntoon. Vaikka Ruotsi tuppaa olemaan Suomea edellä ympäristöasioissa, septitankkien imutyhjennys tuli pakolliseksi vuosikausia Suomea myöhemmin ja se näkyy käytetyissä veneissä. Ofelia vaatii täyden vessaremontin.
Loki ja kaiku on saatava kuntoon. Nyt toimii vain veden lämpötilan mittaus ja se on haluamistani tiedoista vähiten kiinnostava. Kaikuluotainta ei edes ole. Lokipotkuri saattaa olla vain liian jäykkä toimiakseen.
Moottoriin on vaihdettava uusi vedenerotin. Vanha saattaa vuotaa ilmaa, kun nostaa moottorin kierroksia nopeasti.
Kunnollinen karttaplotteri olisi mukava. Nyt käytössä on vanha Garmin GPSmap 526, minkä maailma loppuu Hangon itäpuolella. Ilokseni havaitsin kuitenkin, että yhteensopivia karttoja on edelleen saatavana. Partani on onneksi sen verran harmaantunut, että plotteri on vain mukava lisä normaaliin, merikortin lukuun perustuvaan navigointiin.
Jonkinlainen kiinteästi sijoitettu tuulimittari olisi mukava.
Lieteen on saatava tasapainokannattimet. Tunnistaisi vaan lieden merkin ja mallin!
Lämmitin on saatava toimimaan tai korvattava uudella, ja aiemmin aloitettu lämminilmaputkien asennus saatettava loppuun.
VHF ja radio olisi hyvä sijoittaa nykyistä parempaan paikkaan.
AIS ei olisi haitaksi.
Miehistö tarvitsee kännyköiden jne. latauspisteitä. Nyt karttapöytä vaikuttaa välillä siltä kuin sille olisi kaadettu spagettia.
Jonkinlainen maasähköjärjestelmä olisi hyödyksi.
Mastossa kulkevien fallien reitit on käytävä läpi. Yksi spinaakkerifalli jumittaa jostain syystä. Dirkki pitää uusia.
Vinssinvapauttajia pitää uusia, samoin levangin köysilukot.
Kick-talja lienee syytä uusia kokonaan.

Täydennän listaa sitä mukaa, kun muistan ja lisään varmaan linkkejä postauksiin aikanaan. Osa listan asioista on välttämättömiä, osa saattaa siirtyä tulevaisuuteen. Selvitystyö on jo alkanut kaikkien näiden osalta. Varsinainen kunnostustyö alkaa, kun sitä tarkenee tehdä paljain sormin.

Techimpex?

Lunta tupaan – a failed repair attempt

Oppirahat on aina maksettava, halusi tai ei. En tullut ajatelleeksi, että veneen päällä oleva pressu voisi revetä kannella olevien vanttiruuvien vuoksi.

Joku jouluajan kovista tuulista oli piessyt pressua niin voimakkaasti, että nämä vauriot syntyivät. Huomasin asian muutama päivä sitten käydessäni veneessä. Tuolloin oli pressun sisäpinta huurteessa, joten oli selvää, ettei siihen tarttuisi minkäänlainen korjausteippi. Ei minulla sellaista tosin mukana ollutkaan.
Tämän aamun säätiedotuksessa luvattiin lumipyryn alkavan näillä seuduilla iltapäivällä, mutta jo aamukymmenen aikaan alkoi lumisade yltyä. Niinpä minulle tuli kiire mennä teippaamaan pressua ennen kuin se peittyisi enemmälti lumeen. Otin mukaan tikkaat, sakset sekä läpinäkyvää, vahvaksi mainostettua Gorilla- ja ilmastointiteippiä.
Eihän siitä mitään tullut! Olin kyllä pystynyt paikkaamaan melko elegantisti yhden pienemmän nirhauman Gorillalla syksyllä, mutta noin seitsemän asteen pakkanen ja kuivaamisesta huolimatta muovin pinnalle jäänyt kosteus oli liimalle liikaa. Hätävaroiksi ottamani ilmastointiteipin käytös antoi heti rullalta ulos vedettäessä vahvan Älä edes yritä! -signaalin.
Jäi pressu korjaamatta.

Joki elää kesät, talvet. The river can be used also when covered with ice
I was stupid enough not to understand that the turnbuckle screws on the deck would tear the tarp during some of the storms around Christmas. Today, before the expected snow storm, I decided to use some sticky tape to fix the damage. As it was -7 °C, the adhesive refused to work at all. I had to return home leaving the tarp unrepaired.