Category: Uncategorized

The sailing gear ready to go. The blue bag contains boat supplies from fuses to a tea kettle.

The boat had been paid and it was time to sail it from Sweden to a new home port in Finland. It was clear from the beginning that the crew should travel from Finland to Sweden by ship, as the bags weighted more than 60 kg, which would have been unbearably expensive by airplane. Even the dragging the bags from the bus to the harbour – for free – proved to be almost unbearable.

The first crew meets at the Viking terminal in Helsinki. Experience to the left, (man)power to the right – Paula and Saga.

The Bengtskär light house (59° 43.4′ N 22° 30.1′ E)

After the dinner we enjoyed a gorgeous sunset and a full moon. The ladies evaluate the taken pictures.

In the next morning, after our arrival in Stockholm, we rushed into a taxi – the one which was finally willing to take us – to the underground, from the underground to a bus to Ljusterö, an island in the Stockholm archipelago. It was important to catch the morning bus, as there were not many scheduled buses available. Finally in the afternoon we reached Åsättra, where the unlocked boat was waiting for us.

Saga’s first moments inside the boat. What might be in her mind?

Only 15 minutes later she found a place next to the spinnaker. From now on this place would be her.

While the new boat owner was still in his euphoric feelings started Paula calmly preparing the boat for sailing.

The genoa seems to work.

I knew from my previous trip that there would be a decent shopping centre on the island between the Ljusterö ferry and Åsättra marina. Therefore, we didn’t bring anything to eat with us. We had bought a couple of rosé wine bottles and a box of red wine from the ship, though. I assumed there would be a taxi at the shopping centre, but I was wrong. A 4 km one way walk would take unnecessarily long time.

Paula found, however,  in some miraculous way  a man who would drive us to the shopping centre and back. While I was doing my shopping Paula and Saga went to the pizzeria to get some pizzas for dinner. In the shop I collected speedily all kinds of things we would need on board, and we returned to the marina.

We tried to offer our friendly chauffeur a bottle of rosé for the ride, but he refused to take it. Finally, a couple of beer cans, say… accidentally fell off from my groceries into his trunk. We ate eagerly the pizzas, as we had eaten only a sweet roll and a cup of coffee from the tiny café at the marina. That was all they could offer.

The old tea kettle finally found itself a new purpose! We had bought it around 1990 in Rome, but it had been years unused, because it didn’t work on an induction stove.

At the end of the day we turned the boat’s bow against the sea and the wind. We were ready to sail in the morning.

Ofelia seems to be in a reasonably good shape, but in addition to the normal maintenance work, it needs some improvements. The guideline for safety will be the “Finnish boat inspection requirements for the boats on coastal waters”, i.e. class 2 (B). At least the following things need to be addressed:

• A manual bilge pump
• A new S-drive hull seal. The seal seems to be ok, but the skipper would sleep better when knowing the exact age of it.
• The cockpit emptying hoses and maybe the valves need to be renewed.
• The septic system needs a complete repair. The present system is illegal in Finland. In general, Sweden seems to be ahead of Finland in environmental protection, but in this case, Sweden is far behind, which is also visible in used boats.
• A working speed sensor and sonar system is needed. At present, only the sea water temperature measurement works. It is, however, unimportant as the water is always cold.
• The engine fuel system needs a new water separator, as the present might be leaking air into the fuel when throttling.
• A decent chart plotter would be nice. The boat has now a Garmin GPSMap 526, where the world ends around east of Hanko, about 23° E. Fortunately, there are still compatible charts available, should this device serve yet another year. Luckily my beard is also grey enough to consider a chart plotter only as a nice, additional accessory to the navigation, not a necessity.
• A wind meter would be fun, too.
• The stove needs to be gimbaled. If I only knew the brand of the stove!
• The heater needs to be repaired or replaced. Also the started installation of the warm air tubes needs to be finished.
• The VHF and the radio should be moved into a better place.
• An AIS wouldn’t harm.
• The crew needs charging plugs for their phones and tablets. Now the chart table looks like spaghetti at times.
• Some kind of a shore power system would be useful.
• The routes of the halyards in the mast need to be checked. One spinnaker halyard is somehow tangled and the topping lift needs to be replaced.
• New halyard locks needed, as well as the traveler cleats.
• The kick strap needs to be replaced.

Even this list is under construction! I will probably add links to the relevant posts in the future. Some of the work is absolutely necessary, some of it may be postponed to the future. I have already started the necessary desk studies, and the improvement work starts as soon as it will be warm enough to work in the boat without gloves in hands.

A Techimpex?

Vene oli maksettu ja sen oli aika siirtyä Ruotsista uuteen kotisatamaan Suomeen. Oli alunperin selvää, että matka Ruotsiin ja veneelle olisi tehtävä laivalla, sillä varusteemme painoivat yhteensä yli 60 kiloa, mikä olisi maksanut sietämättömän paljon lentokoneessa. Jo ilmainen laukkujen raahaaminen bussista laivaterminaaliin oli sietämätöntä.

Ensimmäinen miehistö kokoontuu Katajanokan Viking-terminaalissa. Vasemmalla kokemusta, oikealla voimaa – Paula ja Saga.

Bengtskärin majakka (59° 43.4′ N 22° 30.1′ E)

Ulkona oli upea auringonlasku ja kuutamo, mitä menimme ihailemaan ruokailun jälkeen. Tässä arvioidaan, millaisia kuvia kännyköihin saatiin.

Saavuttuamme seuraavana aamuna Tukholman satamaan syöksyimme laivasta taksiin – sellaiseen, mikä lopulta suostui meidät ottamaan – taksista tunnelbanaan ja tunnelbanasta Ljusterön bussiin, mihin ehdimme kohtuullisen hyvin. Ljusterö on Tukholman saaristossa oleva suuri saari laivaväylän eteläpuolella. Bussiin ehtiminen oli tärkeää, sillä niitä kulki harvakseen. Lopulta olimme iltapäivällä Åsättrassa ja löysimme lukitsemattoman veneen odottamassa meitä.

Saga on juuri laskeutunut veneen sisälle. Mitä lie hänen mielessään?

Vain 15 minuuttia myöhemmin Saga löysi itselleen paikan salongista spinaakkerin vierestä. Tästä eteenpäin paikka olisi hänen.

Veneen uuden omistajan vielä fiilistellessä euforisena, tarttui Paula tyynesti hommiin ja ryhtyi valmistautumaan tulevaan purjehdukseen

Tiesin jo edellisen matkan perusteella, että Ljusterön lossin ja Åsättran välissä olisi asiallisen näköinen ostoskeskus, mistä saisimme tarvittavat ruuat ja juomat. Ostimme ruotsinlaivalta muutaman roséviinipullon ja laatikollisen punaviiniä, mutta muuten matkustimme ilman elintarvikkeita. Oletin, että ostoskeskuksessa olisi ollut taksi, mutta olin väärässä, joten 4 km yhdensuuntainen kävelymatka kauppaan kestäisi tarpeettoman kauan.

Paula löysi kuitenkin jollain ihmeellisellä tavalla miehen, joka oli halukas kuljettamaan meidät autollaan kauppaan ja takaisin. Sillä aikaa kun tein ostoksia, kävivät Paula ja Saga tilaamassa meille pizzat illalliseksi läheisestä pizzeriasta. Keräsin pikaisesti kaupasta kaikenlaista tarpeelliseksi arvioimaani ja palasimme sitten takaisin venerantaan.

Yritimme tarjota ystävälliselle autonkuljettajallemme roséviinipulloa, mutta hän kieltäytyi. Ostoksistamme kieri kuitenkin, ikäänkuin vahingossa pari oluttölkillistä auton takaluukkuun kiitokseksi. Söimme pizzat halukkaasti, sillä lounaaksi olimme saaneet vain kahvia ja pullaa rannassa olevasta pienestä kahvilasta. Mitään ruokaisampaa ei ollut tarjolla.

Roomasta noin vuonna 1990 ostettu vesipannu, mikä oli ollut vuosia käyttämättömänä, sillä se ei toiminut induktiohellalla, löysi itselleen vihdoin uuden viran veneessä.

Päivän päätteeksi käänsimme veneen keulan kohti merta ja tuulta. Olimme valmiit purjehtimaan seuraavana aamuna.

Katselin Furusundista näkyvää merta Ruotsin itärannikolla. Lossi oli juuri kuljettanut lastinsa Köpmanholmista. Merellä näkyi useita purjeveneitä. Elokuun alun päivä oli aurinkoinen, muttei helteinen. Olin hetki sitten sopinut Ofelian myyjän kanssa veneen ostosta ja käynyt läpi maksujärjestelyt. Olin veneenomistaja.  Kuten usein vastaavissa tilanteissa ennenkin, tunnelmani ei ollut riehakas tai onnellinen, vaan melankolinen. Yli puolentoista vuoden päivittäinen myytävien veneiden seuranta oli päättynyt.  Ostopäätös oli kypsynyt Furusunds värdshusissa syödyn lounaan aikana, ja olin päättänyt heittäytyä. Kepeä veneenostospekulointi oli vaihtunut vakavaksi vastuuksi.

Koska aikaa oli vielä runsaasti ennen paluulentoa Suomeen, päätin ajaa vielä kerran Åsättraan katsomaan venettä. Otin muutamia valokuvia ja palasin hyvissä ajoin lentokentälle. Seuraavan projektin suunnittelu, veneen tuominen Suomeen, oli jo alkanut. Rupesin laatimaan mielessäni listaa tavaroista, joita pitäisi tuoda Suomesta, sillä veneessä ei ollut juuri mitään irtainta, ei edes kunnon ankkuria. 

Varsin pian alkoi olla selvää, että matka Ruotsiin pitäisi tehdä laivalla, jotta kaikki tavarat saisi kohtuuhinnalla mukaan. Kävipä mielessä sekin, että olisi vienyt tavarat omalla autolla ja jättänyt sen Ruotsiin, mutta hylkäsin idean nopeasti turhan paljon matkustelua aiheuttavana.

Kotona alkoi ruokasalin lattialle kertyä kaikenlaista tavaraa. Tiedossa olisi Ahvenanmeren ylitys ja matka Porvooseen aivan tuntemattomalla veneellä. Kaikkea mahdollista voisi sattua ja siihen olisi valmistauduttava. Myyjä ilmoitti jättävänsä ruokailuvälineet veneeseen, joten niitä ei tarvinnut ottaa mukaan. Muuten olisi kaikki muistettava sulakkeista purjeenpaikkaamisvälineisiin.

Matkaan tarvittaisiin myös miehistö. Saga-tytär oli lähdössä mukaan, mutta hänellä ei ollut kokemusta isommista purjeveneistä. Ystävämme Paula ilmoittautui matkalle vapaaehtoiseksi, ja koska hänellä oli runsaasti purjehduskokemusta, oli selvää, että kolmistaan pääsisimme helposti Maarianhaminaan. Ainon loma oli alkamassa ja hän lentäisi suoraan Maarianhaminaan miehistön vaihtoon.

Saga tutustuu reitinsuunnitteluun. Tässä suunnitellaan matkaa Kotkaan serkkujen luo – Saga is learning to navigate. Here she is planning a journey to Kotka to meet the cousins.

Paulan kesäloma oli loppumassa runsaan viikon kuluttua, joten se piti ottaa huomioon matkaa suunniteltaessa. Hahmottui ajatus matkustaa Ruotsiin laivalla seuraavan viikon maanantaina, ottaa vene haltuun tiistaina, purjehtia sillä Furusundiin keskiviikkona ja edelleen torstaina Maarianhaminaan. Tällöin jäisi Ahvenanmeren ylityksen varapäiviksi vielä perjantai ja lauantaikin, jos sää osoittautuisi huonoksi. Suursäätila ei kuitenkaan luvannut mitään hälyttävää, joten tätä suunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan. Valmistautumispäiviä olisi vain neljä.