Veneen kunnostus ja huolto – Ofelia II ja muita juttuja

Plans and boat shows: to St Petersburg this year?

It is difficult to remember how we actually came to a decision to sail to St Petersburg this year – provided that we get the necessary paperwork, visas etc sorted out – but somehow the idea just started to live at the Sunday breakfast table, the mother of all our plans. There were maybe three main reasons for that:

It has been my lifetime dream to sail around the Gulf of Finland. For practical reasons it need not to be done at once. Sailing to St Petersburg would be enough to consider this dream come true.
We had a very good time during the new year 2017 in St Petersburg. We definetely decided to visit the city again. Only the visa procedure has prevented us to do it more often. The city is considered to be the cultural capitol of Russia, there is more to see one ever will have the time, and it is not far away from Porvoo.
We might in any case sail eastward, as we have already been to the west and south. In fact I have promised to my friend Petteri and my cousin Anna to visit their summer places by boat, but haven’t been able to keep my promises yet.

Threrefore: St Petersburg, here we come! At least we will try our best to do it… I try to keep you posted about the preparations.

Late January, I visited the Boot 2020 in Düsseldorf for the third time in a row. Again the main purpose was to study the newest equipment developments. The second goal was to find some navigational charts for St Petersburg. The third, more recreational goal was to visit a modern 34 ft sailboat to see their present interiors.

Again, the first goal proved to be quite difficult, at least for me. When approaching a stand with AIS instruments the stand ladies seemed to be more interested in their long nails than me. Maybe it was obvious, I was just a potential customer.

When slowing my walking close to a parasailor stand, I was, however dragged in. I was explained what a parasailor is and given an approximate price for one suitable for Ofelia.

A parasailor on an ugly catamaran, photo copied from http://www.istec.ag/us/products/parasailor.html

The parasailor looks like a child of a spinnaker and a parachute when they are put into the same attic for the winter months. It requires no boom and is claimed to be easy to handle. Maybe or even probably it is completely true, but I was somewhat terrified with its complicated structure and the price, around 7000 € for Ofelia. If I had that much loose money, I’d rather walk to my sailmaker and ask him to make a new set of sails for Ofelia and buy a beer for both of us. Anyway, those interested, please follow the link under the picture.

The only result to find navigational charts for St Petersburg was a suggestion to contact the Admiralty, UK Hydrographic Office. So not a roll of charts under my arm on my way home…

The third goal was the most successful. I visited three, about 34 ft sailboats, the same size as Ofelia, just for fun. Because their sterns are wide, there is plenty of more room for an aft cabin and a spa-like bathroom complex. Lots of fresh water needed, with the cost of the septic tank size. I’d prefer the other way around. The good news of the boat visits was that Saare has started to produce H-boats again. An H sails very well and is easy to handle. Living onboard one is close to camping, though.

The Saare H-boat looked small and cute among the modern size yachts.

Another small and cute boat was an example of a 2.4 mR sailboat. It looked like a miniature yacht, not a dingy. I was explained that the class is also present in the paralympics. Sailing a 2.4. mR boat is said to be physically lighter compared to some other olympic classes. Interesting anyway.

Back at Porvoo the miserable winter kept going strong. Somebody claimed that November had lasted over 100 days… The Porvoo river had been flooding every other day just like it would be a kind of tidal thing. The water had stolen my brand new wedges under the boat. I made some new ones hoping that they would stay till spring.

I measured the present solar panel size, 60 x 60 cm. It is said to produce max. 40 W. I would like to have a better capacity panel and measured the possible maximum size for it, 85 x 73 cm, before visiting the Helsinki boat show.

A rope had been suffering from the stormy winter winds.

At the Helsinki Boat show 2020 the solar panel representants were too busy to explain to me the latest developments, but I noticed that many larger panels were over 1 m long and narrow, which is not ideal for my purposes. I need to study this thing later.

Although also this boat show was more fun than useful, I did get the Boy Scouts’ harbour guide for the Gulf of Finland, and Saga a new Musto sailing jacket and trousers.

By the way, I was asked by Stian to show how Ofelia looks like inside. Therefore, I made a page which you can find here.

Uusi puomipeite

Ofelian ostohetkellä oli isopurje ilman puomipeitettä. Syy selvisi, kun sen löysi. Peitteen kangas oli jo repeillyt vanhuuttaan. Lisäksi se oli muodoltaan huono. Sen ympärysmitta kapeni liian nopeasti mastosta puomin suuntaan eikä sitä saanut kiinnitettyä. Liekö edes ollut siihen veneeseen tarkoitettu. Päätin tehdä uuden heti kesäloman päätyttyä ja saatuani tarvikkeet hankittua.

Tein jonkinlaisen desk studyn sopivan kankaan ominaisuuksista, mutta tulokset jäivät hieman ristiriitaisiksi. Lienee selvää, että UV-suojaus on keskeinen. Kosteuden läpäisy on epäselvempi. Mikäli kangas läpäisee kosteutta, se auttaa purjetta kuivumaan. Toisaalta vettä läpäisevä kangas myös kastaa purjeen joka kerta kun sataa. Ofelian purjeet ovat perinteistä, paksua dacronia, mikä ei erityisemmin ime vettä ja kuivuu siten nopeasti. Puomipeite suojaa myös lialta, pölyltä ja mitä lie taivaalta sille tippuukaan. Lintujen jätöksiä lukuunottamatta lika ei ollut minulle keskeinen elementti. Mikä tahansa kangas toimisi siinä tarkoituksessa.

Niinpä kävelin puomipeitteen raadon kanssa paikalliseen Eurokankaaseen ja selitin tarpeeni. Kaksi kangasta vaikutti sopivalta: ohut ja paksu Sunbrella. Molempien väitetään läpäisevän kosteutta (kankaasta on ainakin nykyisin myös purjeiden suojaksi tarkoitettu versio, nimeltään Surlast). Valitsin kaupan paksumman version. Sitten tuli pieni ongelma…

Alkuperäinen suunnitelma oli leikata kaksi palaa kankaasta suurinpiirtein yllä olevan hahmotelman mukaan. Kangas ei ollut kuitenkaan pinnoiltaan symmetristä, kuten tavallinen lakanakangas, vaan toisen puolen pinta oli erilainen. Kahden eripintaisen kappaleen yhdistäminen näyttäisikin jo oudolta.

Ongelma ratkeaisi heti, jos ostaisi kaksi täyttä mittaa kangasta, mutta se olisi paljon ja kallista. Pian vanha puomipressu levittyi kaupan lattialle ja myyjät sen ympärille avuksi pohtimaan. Erinomaista palvelua! Ratkaisuksi tuli lopulta molempien peitteen puolikkaiden tekeminen kahdesta palasta. Sain Eurokankaasta myös sateessa turpoavaa, vahvaa lankaa. Vetoketjun tilasin Tampereen Vaahtomuovi Oy:n verkkokaupasta. Se tulikin nopeasti suoraan postilaatikkoon.

Ennen leikkausta piti tietenkin tehdä uudet kaavat. Kävin veneellä pukemassa vanhan peitteen puomin päälle ja mittasin kohdat, missä se oli liian pieni. Muistiinpanovälineeksi sopi parhaiten vanha peite itse. Kuvassa näkyy myös kankaan repeämä. Tein uudesta puomipeitteestä piirustuksen, mihin merkitsin peitteen korkeuden muutoksen mastosta puomin päätä kohden.

Puomipeitteen mitat ja valittu saumakohta.

Kahden peitepalan liittämiseen olisi kaksi päävaihtoehtoa: pysty- tai vaakasauma palojen välille. Valitsin pystysauman, sillä silloin peitteen korkea osa olisi yhtä kangasta ja vetoketjun kiinnittäminen ehkä vaivattomampaa. Lisäksi ylhäältä tuleva sade kastelisi saumakohtaa vain kapealta alalta. Kangas oli 152 cm leveä, joten saumakohta tulisi sille kohdalle, missä kankaan leveyden puolikas juuri ja juuri riittäisi peitteen korkeudeksi sauman- ja helman kääntövarat huomioiden.

Pystysauma suunnitteluvaiheessa. Puomipeitteen muoto alkaa hahmottua. Käytin ihan tavallista lyijykynää merkintöjen tekoon. Se lähtee yleensä pesussa pikku hiljaa pois, mutta tätä ei ollut tarkoitus aivan heti pestä. Toisaalta kaikki merkinnät jäivät näkymättömiin. On myös olemassa tusseja, joiden väri häviää itsestään. Kaoliiniliidun jälki ei tässä kankaassa näkynyt.

Kuten ompelussa yleensä, kannattaa aluksi työskennellä mahdollisimman pienten kappaleiden kanssa ennen niiden liittämistä toisiinsa. Niinpä päätin ensimmäiseksi ommella vetoketjun mastoa vasten tuleviin paloihin. Ompelin ensin vetoketjun nurinpäin kankaan oikealle puolelle, minkä jälkeen käänsin vetoketjun nurjalle puolelle ja ompelin toisen sauman.

Valmiiksi ommeltu vetoketjun puolikas. Kankaan alahelma piti taittaa jo valmiiksi, vaikka ompelisin sen vasta myöhemmin, kun korkea ja matala pala olisivat yhdistettyinä.

Kun olin ommellut korkeat ja matalat peitepalat yhteen, oli aika liittää isot kappaleet toisiinsa. Koska kangas oli painavaa ja kappaleet isoja, kangas oli hyvin hanakka luistamaan paininjalan alta. Siksi oli tärkeä jättää neula aina ala-asentoon, kun keskeytti ompelun.

Ompelin pysty- ja harjasauman ensin oikeat puolet vastakkain, käänsin sitten saumanvarat toiselle puolelle ja ompelin kaikki yhteen. Valmis pystysauma näkyy ylempänä valokuvassa ompelukoneen vasemmalla puolella.

Puomipeitteen harjan jyrkimmän kaaren kohdalla saumavaroja oli harkottava, jotta ne pystyi ompelemaan peitteeseen kiinni.

Hankalimmassa vaiheessa koko noin nelimetrinen peite pusertui ompelukoneeseen. Kiire ei auta, kärsivällisyys kyllä!

Vanhan puomipeitteen helmassa oli ilmeisen lujasti kiinni pysyvät nepparit, mutta toisaalta olin ihastunut Paulan veneen puomipeitteen kuminauhakiinnitykseen, mikä olisi kannella heiluessa huomattavasti vaivattomampi, etenkin kylmästä kohmeisin sormin. Tarvitsin siis kumiköyttä ja jonkinlaiset, kankaaseen kiinnitettävät koukut. Niitä löytyi ilokseni Hartik Oy:stä.

Kokeilin, pystyisikö ompelukoneeni ompelemaan muovisen koukun kiinnitysosan läpi. Helposti, mutta sitten huomasin, että koukkuosa vaikeuttaa ompelua yhdeltä sivulta, joten päätin ommella kiinnikkeet käsin. Neulan työntäminen muovin läpi vaikutti kuitenkin niin hankalalta, että päätin porata valmiiksi reiät ommelta varten. Mitään ei saa ilmaiseksi…

Tein kutakin kiinnikettä varten paperisen leikkaa-liimaa -sabloonan, minkä kiinnitin tavallisella puikkoliimalla. Liimaus kesti sopivasti sen aikaa, että pystyin painamaan naskalilla pienet jäljet reikien porausta varten. Poraus oli helppoa mutta puuduttavaa puuhaa. Olisi pitänyt tehdä pariton määrä reikiä, jotta ompeleminen olisi ollut helpompaa.

Taitoin ja ompelin helmat, löin läpivientirenkaat toiseen helmaan ja ompelin koukut toiseen. Ompelin lopuksi peitteen molempiin päihin kujat, joiden sisään kiinnitin ohutta köyttä päiden sitomista varten. Puomipeite oli valmis.

Epilogi

Olisi pitänyt tajuta varmistaa, että läpivientirenkaat olivat ihan oikeasti messinkiä, eivätkä messinkipinnoitettuja. Peite toimi seuraavana kesänä muuten oikein hyvin. Täytyy vain vaihtaa nämä lelurenkaat kunnollisiin ennen seuraavan sesongin alkua.

Boot, Düsseldorf 2019

This year, the purpose of my visit was to see some devices and systems. I had only one available day to visit, and the weather conditions were not ideal for a roughly three-hour, actually unnecessary drive, but I decided to go anyway.

I was interested mainly in autopilots, AIS-systems, VHF-radios in general. I was also curious about the possible developments in the chart plotters, and small outboard motors, not in new boats.

I was shocked about the extremely ugly design of the modern boats. Ugliness is – of course – a matter of taste, but to me the modern boats start to look more like a combination of military bunkers and refrigerators than boats. Just look at this reincarnated Ligne Maginot relic… Where are the Maxim machine guns?

I wonder what is inside this massive, windowless powerboat. Maybe I should have had a look after all – if they would have allowed my thin wallet on board? The man sitting next to the boat gives some perspective to the size of this plastic box.

An Oyster sailboat is maybe somewhat more boat-like, but these windows do not please me. Somehow I feel that the window corners could be possible weak points in the hull. I assume, however, that it has been taken into consideration and the corners are round enough not to cause cracking.

Some still stick to the more streamlined design, as this British example. Beautiful work.

A cute little dinghy, my favourite of all the boats at the exhibition.

This monster represents the other end of the exhibition. I’d rather place this at the Schiff Düsseldorf.

A boat can be very simple, and still give a lot of pleasure to its owner. This was one of the simpliest models.

Last year, Bavaria had an impressive stand with many boats to show. Then, only a few months later, to my and maybe many others’ surprise, Bavaria was reported filing bankruptcy. Somehow it was solved and here they are again…

What would a boat fair be without a decent, masculine meal… Eaten out, of course. The white stuff on the upper right corner of the picture is snow.

So what happened to the things I mentioned in the beginning? Nothing… Instead of having different device manufacturers showing their newest developments, they seem to be represented by German boat chandlers, which are more interested in direct sales than giving information. In addition, it seemed to require a secret code to attract a representative to come and talk, just like last year. I obviously just don’t have it.

The trip was, not totally waste of time. I was able to purchase a traditional sewing awl to help sewing a few things, like a dog bone to Ofelia’s mainsail. An awl was all I could afford to buy, since the Germans seem to love cash, bar, not modern methods to pay. I soon ran out of my few euro bills, and could no more buy anything. It is far easier to buy in Sweden, although they have a different currency!

Boot 2018, Düsseldorf

Boot 2018 väittää olevansa maailman suurin venenäyttely. Suuri se on joka tapauksessa. Düsseldorfin messukeskus oli kutakuinkin täynnä. Retkemme päätarkoitus ei ollut kuitenkaan nähdä veneitä, vaan erilaisia veneilyyn liittyviiä tarvikkeita. Mielessä olikin laatimani Ofelian parannussuunnitelma. Niinpä tyydyimme kulkemaan valtavien moottoriveneosastojen läpi ja vilkaisimme vain muutaman purjeveneen sisätiloihin.

IMG_20180125_153419 Kurkistus keittiöön

Kaunista puutyötä Hallberg-Rassyssä

Katamaraani solunjakautumisvaiheessa?

Ruotsalainen peräpäristin (Najad)

Rehellisesti sanottuna uudet, noin 40+ jalkaa pitkät veneet menettävät jollain lailla charmiaan. Tämä on luonnolliseti puhtaasti makuasia, joten kaikki muutkin näkemykset ovat täysin perusteltuja. Täytyy korostaa, että blogin kirjoittaja on oppinut purjehtimaan hai- tai kansanveneessä, missä löi päänsä jo lähes kontallaan, ja missä ainoat sähkölaitteet olivat ison, pyöreän pariston voimalla toimivat ajovalot, joita ei yleensä edes tarvittu, sillä tuuli laski ennen aurinkoa. Vanha Seagull – jos sellainen oli – piti niin paljon meteliä, että sen käynti kuului Insinööri Pettersonilta Rajakarille asti, joten sitä ei hevin kehdannut käyttää.

Mistä moinen tunne? Kyse ei ole tilasta sinänsä. Toki leveä salonki antaa moottorivenemäisen tunnelman, mutta osasyy on myös kirkkaassa valaistuksessa ja vaaleissa materiaaleissa. Ihan kuin modernissa kerrostaloasunnossa. Lisäksi tuntuu, että kun sisätilaa alkaa tulla enemmän, suunnittelija ikäänkuin veltostuu, ja älykäs tilankäyttö vähenee.

Nykyaikaisen veneen sähköasennukset ovat vaikuttavia. Ne näyttävät tietenkin siisteiltä, kun avaa sähköpaneelin, mutta jollain lailla hirvittää se, a) kuinka paljon sähköä tarvitaan, b) kuinka monta hajoavaa osaa veneessä on. Mukavuudella on hintansa, eikä pelkästään euroilla mitattava.

Leveäperäisten veneiden takahytit ovat tilavia, mutta samalla tulee usein tarve kahteen ruoriin, mikä kaksinkertaistaa esimerkiksi vene-elektroniikan kalleimmat osat. On myös pelottavaa istua leveäperäisen venee sitloodassa, kun laita nousee korkealle ja putoaminen tekisi oikeasti kipeää. Kahdella peräsimellä varustettu vene ei karkaa niin helposti käsistä kuin yhdellä varustettu, mutta alakuvan Bavariassakin oli vain yksi peräsin. Tuulenpuuska voi yllättää…

Moderni, leveäperäinen 34-jalkainen (Bavaria)

Ofelian ruori talvisessa asussaan. Veneen pituus on sama kuin ylemmän kuvan Bavariassa

Parhaillaan käynnissä oleva Volvo Ocean Race osoittaa, että leveäperäiset veneet osaavat myös kulkea (järkyttävän) hyvää vauhtia, joten isommat sisätilat eivät tuo kulkua haittaavia vaikutuksia. Täten lienee selvää, että niiden käyttö tulee jatkumaan. Pohjoismaissakin siirrytään enenevässä määrin perätilaiseen lähestymiseen venesatamissa.

Neljä 400 hv perämoottoria rinnan. Luulisi riittävän.

Miksi?

Päätavoite, venetarvikkeisiin tutustuminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Valtaosa tarvikepuolen näytteilleasettajista tuntui olevan erilaisia, pääosin saksalaisia venetarvikeliikkeitä, ei niinkään itse valmistajien edustajia. Valmistajien edustajiakin oli, mutta kahden hengen seurueemme ei vaikuttanut olevan yhtä kiinnostava kuin messuedustajan edessä oleva sipsikulho tai olutlasillinen. Kävimme esimerkiksi kahdesti Dometicin vessatuotepuolella, sillä aihe on Ofelian kannalta keskeinen, mutta emme saaneet ketään kertomaan meille esillä olevista tuotteista.

Vene-esittelijät olivat sen sijaan huomattavasti aktiivisempia. Meitä kohdeltiin hyvin erityisesti Hallberg-Rassyllä. Samoin meillä oli mukava hetki virolaisten matkailustandilla. Virolaiset olivatkin huomattavasti suomalaisia näyttävämmin esillä, ja maan lippu näkyi ainakin kolmessa paikassa. Saare-veneitä oli tuotu paikalle useitakin. Lisäksi moottorivenepuolella oli pari kulmikasta venettä, joiden ympärillä pyöri kiinnostunutta väkeä. En kuitenkaan ottanut selvää, mistä venemallista oli kyse.

Messuilla oli noin Helsingin venemessujen kokoinen, kirjava ja meluisa rantaelämähalli. Sen keskeltä löytyi surffausallas ja innokkaita surffailijoita.

IMG_20180125_174220 Hupsistakeikkaa!

Vaikka retkemme anti jäi selvästi oletettua vähäisemmäksi, kävi ilmi, että näyttely oli niin iso, että jos haluaa ostaa uuden, kalliin veneen, kannattaa ehdottomasti sijoittaa yhteen lentomatkaan ja hotelliyöhön ja käydä tutustumassa itseään kiinnostaviin veneisiin, etenkin jos purjevene kiinnostaa.

Parannussuunnitelma ensi kautta varten

Ofelia vaikuttaa kohtuullisen hyväkuntoiselta paremman tutustumisen jälkeenkin, mutta normaalien ylläpitotoimien lisäksi sitä täytyy parantaa. Turvallisuusohjenuorana toimii veneen katsastusluokka 2. Yritän koota listaa kohennuskohteista:

Käsikäyttöinen pilssipumppu.
S-driven tiivistekumi pitää vaihtaa. Nykyinen näyttää aivan hyväkuntoiselta, mutta kipparin yöuni saattaisi hieman syventyä, kun tiedossa on tiivisteen tarkka ikä.
Istumalaatikon tyhjennysputket ja mahdollisesti myös venttiilit on uusittava.
Septijärjestelmä on saatava lainmukaiseen kuntoon. Vaikka Ruotsi tuppaa olemaan Suomea edellä ympäristöasioissa, septitankkien imutyhjennys tuli pakolliseksi vuosikausia Suomea myöhemmin ja se näkyy käytetyissä veneissä. Ofelia vaatii täyden vessaremontin.
Loki ja kaiku on saatava kuntoon. Nyt toimii vain veden lämpötilan mittaus ja se on haluamistani tiedoista vähiten kiinnostava. Kaikuluotainta ei edes ole. Lokipotkuri saattaa olla vain liian jäykkä toimiakseen.
Moottoriin on vaihdettava uusi vedenerotin. Vanha saattaa vuotaa ilmaa, kun nostaa moottorin kierroksia nopeasti.
Kunnollinen karttaplotteri olisi mukava. Nyt käytössä on vanha Garmin GPSmap 526, minkä maailma loppuu Hangon itäpuolella. Ilokseni havaitsin kuitenkin, että yhteensopivia karttoja on edelleen saatavana. Partani on onneksi sen verran harmaantunut, että plotteri on vain mukava lisä normaaliin, merikortin lukuun perustuvaan navigointiin.
Jonkinlainen kiinteästi sijoitettu tuulimittari olisi mukava.
Lieteen on saatava tasapainokannattimet. Tunnistaisi vaan lieden merkin ja mallin!
Lämmitin on saatava toimimaan tai korvattava uudella, ja aiemmin aloitettu lämminilmaputkien asennus saatettava loppuun.
VHF ja radio olisi hyvä sijoittaa nykyistä parempaan paikkaan.
AIS ei olisi haitaksi.
Miehistö tarvitsee kännyköiden jne. latauspisteitä. Nyt karttapöytä vaikuttaa välillä siltä kuin sille olisi kaadettu spagettia.
Jonkinlainen maasähköjärjestelmä olisi hyödyksi.
Mastossa kulkevien fallien reitit on käytävä läpi. Yksi spinaakkerifalli jumittaa jostain syystä. Dirkki pitää uusia.
Vinssinvapauttajia pitää uusia, samoin levangin köysilukot.
Kick-talja lienee syytä uusia kokonaan.

Täydennän listaa sitä mukaa, kun muistan ja lisään varmaan linkkejä postauksiin aikanaan. Osa listan asioista on välttämättömiä, osa saattaa siirtyä tulevaisuuteen. Selvitystyö on jo alkanut kaikkien näiden osalta. Varsinainen kunnostustyö alkaa, kun sitä tarkenee tehdä paljain sormin.

Techimpex?