Tag: moottorivika

13.8.2017

Yöllä oli satanut välillä runsaastikin. Heräsimme seitsemän aikohin koleaan aamuun. Oli jo käynyt selväksi, että vaikka lämmitin hurisikin, se ei lämmittänyt. Sisällä ei ollut onneksi kylmä, mutta vähitellen tulisi kosteaa, jos sadeilma jatkuisi.

Tapamme mukaan nautimme rauhallisen aamupalan ennen kuin ryhdyimme toimeen. Tankkasimme kumahtelevan vesitankin täyteen ja saimme itsemme liikkeelle klo 9.36 hyväksi ja toimivaksi osoittautuneesta Västra hamnista.

Pieni Garminin karttaplotterimme sai virtansa moottoripaneelissa olevasta 12 V:n virtapistokkeesta. En ollut rutiinin puutteessani tajunnut tarkistaa ennen lähtöä, käynnistyykö karttaplotteri. Nyt se pysyi pimeänä. Pyysin Sagaa ohjaamaan venettä mennäkseni tarkistamaan plotterin toiminnan navigaattoripöydän äärelle, missä olisi toinen pistoke. Plotteri käynnistyi suureksi ilokseni vaivatta, joten vika olisi istumalaatikon sähkönsyötössä.

Havaitsin, että moottoripaneelissa oli toistaiseksi tuntematon, perinteisen näköinen sulakepesä, minkä tulpan ruuvasin auki. Sulakerunko oli lasia, mutta lasituubi oli rikki. Sain vedettyä hajonneen sulakkeen ulos ja löysin mukana tuomieni sulakkeiden joukosta uuden korvaamaan hajonneen. Laitoin sen paikoilleen ja menin sisälle hakemaan plotteria.

Noustessani istumalaatikkoon havaitsin suuren Birka Cruises -varustamon laivan keulan hyvin lähellä perässämme. Saga ohjaili venettä mitään aavistamatta… Ja samalla sammui moottori!

Tätä kirjoittaessani on minulle epäselvää, kuka teki mitä, mutta todennäköisimmin pyysin Sagaa kääntymään paapuuriin, sillä olimme lähempänä satamalahden itärantaa. Vauhtia oli onneksi sen verran, että vene kääntyi helposti laivan alta pois ja saimme (tai sain?) genuan nopeasti rullalta ilman, että menetimme ohjattavuutemme. Saga-raukka pelästyi kuitenkin kunnolla, sillä veneestä käsin, läheltä nähtynä laivan keula on vähintään sydänkohtauksen kokoinen.

Selvisimme tilanteesta ilman, että Birkan (tarkempaa laivan nimeä en ehtinyt havaita) komentosillalla olisi töräytelty meille noloa viiden turahduksen merkkiä tai ehkä edes havaittu toimintamme outoutta. Välitön vaara oli ohi, mutta se moottori…

Moottori oli täysin kuollut. Se ei reagoinut minkäänlaiseen elvytykseen. Käynnistysavain oli kuin lusikka puurossa, ei mitään ääntä sitä kääntäessä. Jotenkin tämä hiljaisuus olisi eri tapaus kuin edellisellä kerralla. Jotenkin vakavampaa? Olisi palattava laituriin, nyt ilman moottoria.

Tuuli puhalsi etelästä, joten genua veti meitä sopivasti takaisin Västra hamnin laitureiden suuntaan. Tein muutaman harjoituskäännöksen saadakseni tuntumaa veneen hidastumisesta ja kolahdimme kohtuullisen hillitysti tuttuun laituriin vähän myöhemmin. Olisin toki toivonut hieman enemmän rantautumisrutiinia uudella veneellä ennen purjeilla rantautumista, mutta aina ei saa, mitä haluaa.

Entinen – ja taas nykyinen – venenaapurimme havaitsi tulomme ja tuli tiedustelemaan, mitä meille oikein tapahtui. Kun olin saanut selitettyä tilanteen, tämä ystävällinen, ruotsinsuomalainen naapurimme kertoi tietävänsä kaiken venedieseleistä. Okei… Mittasin ensin käynnistysakun jännitteen ja totesimme sen oikein kelvolliseksi. Sitten ruuvattiin aiemmin vaihtamani sulakepesä uudestaan auki. Sulake oli palanut. Laitettiin tilalle uusi sulake – ja kone käynnistyi vaivatta!

Oli oikeastaan alusta lähtien aivan selvää, että kyseessä olisi sähkövika. Vaihtamani sulake ei kuulunut virtapistokkeeseen, vaan mottorin ohjaukseen. Olin vahingossa vaihtaa tihrustanut 10 A:n sulakkeen 1 A:n sulakkeeseen, mikä tietenkin kärvähti melko pian pimentäen moottorin. Aiempi sulake oli hajonnut mekaanisesti, mutta virta siinä oli kuitenkin kulkenut.

Kuuntelin aikani moottorin tasaista käyntiä ja totesin sitten, että uudestaan vain liikkeelle, vaikka toisaalta hieman hirvitti; veneen naisistolla oli yhteensä seitsemän päivän purjehduskokemus, joten moottorivika saaristossa ei olisi niin kiva. Ajoimme koneella Stora Lökskärin tienoilla ja nostimme purjeet joksikin aikaa, mutta pian sade tappoi lopunkin tuulen. Sadetta riitti, joten kastuimme päivän mittaan kunnolla. Mutta moottori toimi moitteetta.

Seuraavan illan ja yön vietimme Sottungassa. Paikallisen kahvilan wieninleike oli Sagan mukaan maailman parasta…

Plotterin pistoke osoittautui kosketusherkäksi. Tiedättehän, sellainen, mikä toimii vain tietyssä asennossa ja häiriintyy vähäisestäkin kosketuksesta. Niin, sellainen ärsyttävä.