Ofelian ostohetkellä oli isopurje ilman puomipeitettä. Syy selvisi, kun sen löysi. Peitteen kangas oli jo repeillyt vanhuuttaan. Lisäksi se oli muodoltaan huono. Sen ympärysmitta kapeni liian nopeasti mastosta puomin suuntaan eikä sitä saanut kiinnitettyä. Liekö edes ollut siihen veneeseen tarkoitettu. Päätin tehdä uuden heti kesäloman päätyttyä ja saatuani tarvikkeet hankittua.
Tein jonkinlaisen desk studyn sopivan kankaan ominaisuuksista, mutta tulokset jäivät hieman ristiriitaisiksi. Lienee selvää, että UV-suojaus on keskeinen. Kosteuden läpäisy on epäselvempi. Mikäli kangas läpäisee kosteutta, se auttaa purjetta kuivumaan. Toisaalta vettä läpäisevä kangas myös kastaa purjeen joka kerta kun sataa. Ofelian purjeet ovat perinteistä, paksua dacronia, mikä ei erityisemmin ime vettä ja kuivuu siten nopeasti. Puomipeite suojaa myös lialta, pölyltä ja mitä lie taivaalta sille tippuukaan. Lintujen jätöksiä lukuunottamatta lika ei ollut minulle keskeinen elementti. Mikä tahansa kangas toimisi siinä tarkoituksessa.
Niinpä kävelin puomipeitteen raadon kanssa paikalliseen Eurokankaaseen ja selitin tarpeeni. Kaksi kangasta vaikutti sopivalta: ohut ja paksu Sunbrella. Molempien väitetään läpäisevän kosteutta (kankaasta on ainakin nykyisin myös purjeiden suojaksi tarkoitettu versio, nimeltään Surlast). Valitsin kaupan paksumman version. Sitten tuli pieni ongelma…
Alkuperäinen suunnitelma oli leikata kaksi palaa kankaasta suurinpiirtein yllä olevan hahmotelman mukaan. Kangas ei ollut kuitenkaan pinnoiltaan symmetristä, kuten tavallinen lakanakangas, vaan toisen puolen pinta oli erilainen. Kahden eripintaisen kappaleen yhdistäminen näyttäisikin jo oudolta.
Ongelma ratkeaisi heti, jos ostaisi kaksi täyttä mittaa kangasta, mutta se olisi paljon ja kallista. Pian vanha puomipressu levittyi kaupan lattialle ja myyjät sen ympärille avuksi pohtimaan. Erinomaista palvelua! Ratkaisuksi tuli lopulta molempien peitteen puolikkaiden tekeminen kahdesta palasta. Sain Eurokankaasta myös sateessa turpoavaa, vahvaa lankaa. Vetoketjun tilasin Tampereen Vaahtomuovi Oy:n verkkokaupasta. Se tulikin nopeasti suoraan postilaatikkoon.
Ennen leikkausta piti tietenkin tehdä uudet kaavat. Kävin veneellä pukemassa vanhan peitteen puomin päälle ja mittasin kohdat, missä se oli liian pieni. Muistiinpanovälineeksi sopi parhaiten vanha peite itse. Kuvassa näkyy myös kankaan repeämä. Tein uudesta puomipeitteestä piirustuksen, mihin merkitsin peitteen korkeuden muutoksen mastosta puomin päätä kohden.
Kahden peitepalan liittämiseen olisi kaksi päävaihtoehtoa: pysty- tai vaakasauma palojen välille. Valitsin pystysauman, sillä silloin peitteen korkea osa olisi yhtä kangasta ja vetoketjun kiinnittäminen ehkä vaivattomampaa. Lisäksi ylhäältä tuleva sade kastelisi saumakohtaa vain kapealta alalta. Kangas oli 152 cm leveä, joten saumakohta tulisi sille kohdalle, missä kankaan leveyden puolikas juuri ja juuri riittäisi peitteen korkeudeksi sauman- ja helman kääntövarat huomioiden.
Pystysauma suunnitteluvaiheessa. Puomipeitteen muoto alkaa hahmottua. Käytin ihan tavallista lyijykynää merkintöjen tekoon. Se lähtee yleensä pesussa pikku hiljaa pois, mutta tätä ei ollut tarkoitus aivan heti pestä. Toisaalta kaikki merkinnät jäivät näkymättömiin. On myös olemassa tusseja, joiden väri häviää itsestään. Kaoliiniliidun jälki ei tässä kankaassa näkynyt.
Kuten ompelussa yleensä, kannattaa aluksi työskennellä mahdollisimman pienten kappaleiden kanssa ennen niiden liittämistä toisiinsa. Niinpä päätin ensimmäiseksi ommella vetoketjun mastoa vasten tuleviin paloihin. Ompelin ensin vetoketjun nurinpäin kankaan oikealle puolelle, minkä jälkeen käänsin vetoketjun nurjalle puolelle ja ompelin toisen sauman.
Valmiiksi ommeltu vetoketjun puolikas. Kankaan alahelma piti taittaa jo valmiiksi, vaikka ompelisin sen vasta myöhemmin, kun korkea ja matala pala olisivat yhdistettyinä.
Kun olin ommellut korkeat ja matalat peitepalat yhteen, oli aika liittää isot kappaleet toisiinsa. Koska kangas oli painavaa ja kappaleet isoja, kangas oli hyvin hanakka luistamaan paininjalan alta. Siksi oli tärkeä jättää neula aina ala-asentoon, kun keskeytti ompelun.
Ompelin pysty- ja harjasauman ensin oikeat puolet vastakkain, käänsin sitten saumanvarat toiselle puolelle ja ompelin kaikki yhteen. Valmis pystysauma näkyy ylempänä valokuvassa ompelukoneen vasemmalla puolella.
Puomipeitteen harjan jyrkimmän kaaren kohdalla saumavaroja oli harkottava, jotta ne pystyi ompelemaan peitteeseen kiinni.
Hankalimmassa vaiheessa koko noin nelimetrinen peite pusertui ompelukoneeseen. Kiire ei auta, kärsivällisyys kyllä!
Vanhan puomipeitteen helmassa oli ilmeisen lujasti kiinni pysyvät nepparit, mutta toisaalta olin ihastunut Paulan veneen puomipeitteen kuminauhakiinnitykseen, mikä olisi kannella heiluessa huomattavasti vaivattomampi, etenkin kylmästä kohmeisin sormin. Tarvitsin siis kumiköyttä ja jonkinlaiset, kankaaseen kiinnitettävät koukut. Niitä löytyi ilokseni Hartik Oy:stä.
Kokeilin, pystyisikö ompelukoneeni ompelemaan muovisen koukun kiinnitysosan läpi. Helposti, mutta sitten huomasin, että koukkuosa vaikeuttaa ompelua yhdeltä sivulta, joten päätin ommella kiinnikkeet käsin. Neulan työntäminen muovin läpi vaikutti kuitenkin niin hankalalta, että päätin porata valmiiksi reiät ommelta varten. Mitään ei saa ilmaiseksi…
Tein kutakin kiinnikettä varten paperisen leikkaa-liimaa -sabloonan, minkä kiinnitin tavallisella puikkoliimalla. Liimaus kesti sopivasti sen aikaa, että pystyin painamaan naskalilla pienet jäljet reikien porausta varten. Poraus oli helppoa mutta puuduttavaa puuhaa. Olisi pitänyt tehdä pariton määrä reikiä, jotta ompeleminen olisi ollut helpompaa.
Taitoin ja ompelin helmat, löin läpivientirenkaat toiseen helmaan ja ompelin koukut toiseen. Ompelin lopuksi peitteen molempiin päihin kujat, joiden sisään kiinnitin ohutta köyttä päiden sitomista varten. Puomipeite oli valmis.
Epilogi
Olisi pitänyt tajuta varmistaa, että läpivientirenkaat olivat ihan oikeasti messinkiä, eivätkä messinkipinnoitettuja. Peite toimi seuraavana kesänä muuten oikein hyvin. Täytyy vain vaihtaa nämä lelurenkaat kunnollisiin ennen seuraavan sesongin alkua.
Ofelia II ja muita juttuja 