Tag: Sailing

Porkkalasta uuteen kotisatamaan Porvoon jokirantaan

Saga-apina aamupuuhissa. Osoittautui hyväksi täyttää pieniä, nimettyjä juomapulloja isommista. Se piti vesivaraston tehokkaampana.

Edessä oli taas noin 50 NM matka, joten lähdimme aikaisin liikkeelle. Koska meidän olisi oltava perillä Porvoossa iltaan mennessä, kävi selväksi, että konetta käytettäisiin tarvittaessa estottomasti, etenkin kun päivästä tulisi tyyni tai mahdollinen tuuli olisi vastaista.

Kävimme tankkaamassa Porkkalan sataman huoltoasemalla ennen suuntaamista tyynelle merelle. Porkkalan huoltoaseman automaatti on rannassa, melko kaukana laiturilta, joten automaattiasiat hoidettuaan on syytä kipittää laiturille viipyilemättä, ettei tarvitse aloittaa maksuprosessia uudestaan.

Porkkalasta pääsee pienen pujottelun jälkeen Helsinkiin vievälle väylälle avomeren reunamille. Tyynenä aamuna näky on mieltä rauhoittava.

Emme olleet ainoita mastonkuljettajia. Myös vastaantulevien purjeveneiden purjeet pysyivät paketeissaan. Koska tuuli olisi ollut joka tapauksessa vastainen, oli vain hyvä, että oli tyyntä, sillä se säästi polttoainetta matkavauhdin kärsimättä. Koko päivä koneajossa on puuduttavan tylsä. Sipoon selällä päästiin onneksi purjehtimaankin.

Sagan vuoro ruorissa Helsingin edustalla. Maailmanlopun kokeneen, vanhan karttaplotterin tilalla roikkuu pieni retki-GPS, minkä kartoista löytyy talletettuina hyviä sienipaikkoja. Tällä kertaa se toimi vain paikallistamisapuna. Kyseinen retkinavigaattori toimi aikanaan varsin hyvänä apuna Kroatian saaristossa muutamia vuosia aikaisemmin, vaikka siihen oli ladattuna vain koko Euroopan laajuinen yleiskartta.

Melkein perillä, rantautumisvalmistelu meneillään. Porvoon jokisatamasta on pitkä matka merelle, mutta lyhyt maamatka veneelle. Siitä on paljon etua etenkin silloin, kun vene vaatii kunnostusta tai paranneltavaa. Veneellä voi käydä helposti kävellenkin. Sama koskee kuvan oikean laidan suunnalla olevaa talvisäilytyspaikkaa, minne on helppo kävellä talvella tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.

Epilogi

Saavuimme pitkien päivämatkojen ansiosta perille torstai-iltana, jotta Saga pääsisi serkkunsa valatilaisuuteen perjantaiaamuna klo 9. Koska Saga oli suoriutunut purjehdusmatkasta hyvin ja myönteisellä asenteella, lupauduin kiitokseksi viemään hänet Tammisaareen, minne ei olisi millään julkisella välineellä edes päässyt tuohon aikaan.

Lähdimme liikkeelle aamuseitsemältä ja pääsimme juuri ja juuri yhdeksäksi Dragsvikiin. Hämmentynyt vartiomies kertoi, että valatilaisuus olisikin vasta seuraavana päivänä, lauantaina! Rangaistukseksi väärästä päivämäärätiedosta vein Sagan katsomaan paluumatkalla kaikenlaisia länsiuusmaalaisia nähtävyyksiä: Raaseporin linna ja kotiseutumuseo, Lohjan kirkko, Sammatin Paikkarin torppa ja lopuksi uiva venenäyttely Lauttasaareessa. Mukava päivä – ja seuraavana aamuna uudestaan, mutta sillä kertaa vain militääriversiona…

Keskiaikaista väkivaltaviihdettä Lohjan kirkossa.

Jurmosta Hankoon

Heräsimme itsellemme epätyypillisen aikaisin eli klo 6.30. Aamutoimiamme emme halua lomalla kiirehtiä kuin äärimmäisen pakon edessä ja semmoista ei nyt lopulta ollut. Haluttiin kuitenkin lähteä aikaisin, sillä edessä olisi noin 50 merimailin purjehdus.

Irrottauduimme laiturista lokikirjan mukaan (jo) klo 08.29 ja nostimme purjeet päästyämme syvemmille vesille Huvudskärin koillispuolella. Tuuli kävi mukavasti lounaasta, noin 5 m/s. Myöhemmin päivällä se kohosi 7-8 m/s ja kääntyi lopulta koilliseen. Niinpä pääsimme purjehtimaan kivassa tuulessa yhdellä halssilla suurimman osan päivää.

Aino sai mukavasti purjehdustuntumaa hyvässä säässä. Aamu oli tosin jonkinverran vilpoinen. Vene käyttäytyy varsin kauniisti eikä ohjaaminen ole raskasta. Minä taas olin onnellinen, kun ei tarvinnut ohjata, jolloin pystyin tutustumaan edelleen outoon veneeseen rauhassa.

Täkkärillä on helppo päivä, kun seuraava venda on joskus kuuden tunnin kuluttua. Ei näytä odottelu enempiä vaivaavan…

Merimaisema rauhoittaa mieltä, etenkin kun siitä saa nauttia rauhassa purjeilla liikkuvan veneen ja meren äänien säestyksellä ja ilman hätäistä navigointitarvetta. Muudan loisto.

Ofeliassa on ylisuuri genoa, mikä on ihan kiva sivutuulessa, mutta hieman rasittava luoviessa, etenkin tottumattomalle miehistölle, jolla ei ole ajoitus vielä kohdallaan. Niinpä luoviminen tuntuu loputtomalta kahvimyllyn pyöritykseltä.

Olen miettinyt ihan ääneenkin, myös purjemaakarin kuullen, josko pitäisi hankkia pienempi purje. Rullapurjeessa on paljon kivoja ominaisuuksia, mutta erikokoisten keulapurjeiden vaihto tilanteen mukaan ei toimi. Koska veneessä on keskeisempiäkin investointikohteita, pienempi genoa pysynee ostoslistalla toistaiseksi hieman alemmalla rivillä.

Gustavsvärn Hangon edustalla. Hangon läntisen selän jouduimme jo kutakuinkin luovimaan. Ennen Klippingenin kapeaa kohtaa Hangon länsipuolella totesin purjehdusosuuden päättyneeksi ja ajettiin koneella Itäsatamaan. Olimme perillä klo 17.45

Koulujen alkaminen ja lomakauden päättyminen näkyi jo satamassa: veneen olisi voinut kiinnittää laituriin ihan miten vain olisi halunnut. Tyydyttiin perinteiseen, pohjoismaiseen tyyliin. Syötiin jossain rantaravintolassa tummalihaista haahkaa, mikä osoittautui herkulliseksi kokemukseksi. Voin hyvin ymmärtää saaristolaisten riemun, kun kalan sijaan saakin välillä jotain muuta. Kunhan metsästys on vastuullista.